Omaa aikaa
Luontolaulu suo laulajalleen lepohetken, kanavan purkaa ajatuksiaan, ilojaan, huoliaan ja murheitaan arjen keskellä.
Kun matkaamme historian hämärään, palaamme tutuille juurille. Luonto, laulu ja musiikki ovat kulkeneet mukanamme varhaisista ajoista asti. Kehtolaulut, loitsut, joiku ja runolaulanta ovat osa pohjoista kulttuuriperintöämme. Musiikki on tuonut iloa ja lohtua vaikeina aikoina ja kirkastanut pimeitä talvi-iltoja. Yksinkertaiset sävelmät toivat tunnelmaa tarinoille, joita laulettiin sukupolvelta toiselle. Musiikki antaa mielikuvitukselle siivet, eheyttää ja johtaa muistojen äärelle.
Luonnon rauhaa
Luontolaulu on sukellus syvälle hiljaisten ja voimauttavien äänten, luonnon akustiikan ja vanhojen luontolaulujen, mm. unilaulujen maailmaan.
Laulun taikaa
Luontolaulu on hengityksen jatke, se ei vaadi kuin tämän hetken.
Olla läsnä.
Kuulla luonto.
Hengittää ja antaa äänen soida.
Tuntea kuinka laulu resonoi kehossa ja luonnossa.
Olla läsnä.
Kuulla luonto.
Hengittää ja antaa äänen soida.
Tuntea kuinka laulu resonoi kehossa ja luonnossa.
"Tuntuu kuin laulu kuuluisi sinne, ääneksi lintujen laulun ja metsän suhinan sekaan."
Esi-isiemme jalanjäljillä
Luonto avautuu meille lauluissa. Luonnon inspiroimia tarinoita on esitetty jo tuhansia vuosia laulaen, soittaen ja tanssien. Kun pysähdymme kuuntelemaan näitä tarinoita kuulemme luonnon niinkuin se on kuultu satoja, ellei tuhansia vuosia meitä ennen. Ja kun itse kerromme omaa tarinaamme luonnosta laulaen, soittaen, liikkuen tai kirjoittaen, tulee luonto meille läheiseksi osaksi elämäämme, voimavaraksi ja inspiraation lähteeksi, josta voimme ammentaa virtaa päivästä toiseen
”Kerran panin metsässä sammalta tulitikkulaatikkoon, jota sitten pidin taskussani. Otin sen aina toisinaan esiin ja haistelin sammalta. Silloin pääsin kohta metsän tunnelmaan, kuulin tuulen huminan ja lintujen laulun.”
— Jean Sibelius
“Vahva selkä, avara katse. Revontulten leikki sydämessä."
Sukupolvelta toiselle
Luontolaulu on kehittynyt vuosien varrella perinteistä ammentaen, päivittäisistä kohtaamisista oppien, rauhoittumisen ja luonnosta nauttimisen myötä. Isoisoisäni oli suutarin ammattinsa ohella laulaja, joka kutsuttiin paikalle kun väki halusi tanssia. Perimätiedon mukaan hän saattoi laulaa tuntikausia eikä koskaan samaa laulua. Omat juurenikin ovat kansanmusiikissa ja improvisaatiossa. Olen aina rakastanut sanatonta laulua ja yksinkertaisia kappaleita. Kun sanat jätetään pois jäävät ääni, hengitys ja tunnot. Kulttuuriset ja kielelliset paineet katoavat ja voimme kokea äänen osana itseämme ja ympäristöämme, yhdistämässä ja avaamassa uusia ulottuvuuksia. Luontolaulun yksinkertaiset sävelmät kutsuvat keskusteluun, voimme lisätä sanoja ja luoda sävelmistä lauluja, jotka rentouttavat, voimauttavat ja kulkevat mukanamme päivästä toiseen ilostuttamassa, rohkaisemassa ja lohduttamassa.
Lämpimästi tervetuloa mukaan!
T: Sanni
Luontolaulu-kirja nyt kirjakaupoissa ja kirjastoissa kautta maan.
Lue lisää Luontolaulusta